Sosiaalisen median sosiaalisesta aspektista on väitelty, jos ei digitaalisen ajanlaskun alusta saakka, niin ainakin niin pitkään kuin allekirjoittanut muistaa. "Epäsosiaalinen media" ei liene kenellekään tuntematon ilmaisu, joka pitää suurilta osin paikkaansa. Somen epäsosiaalinen kulttuuri muuttaa sosiaalisuutta radikaalisti myös netin ulkopuolella, niin kutsutussa tosielämässä. Niilläkin, joiden palkkapussin koko ei määrity postausten saamien tykkäysten perusteella, arki saattaa olla somen sanelemaa. Ruokailu- ja juhlahetket keskeytyvät kuvien ottamisen ajaksi. Hiljaisena hetkenä puhelin vetää silmiä puoleensa herkemmin kuin tuppisuinen puhetoveri. Varoittamatta saapuva puhelu ärsyttää enemmän kuin ilahduttaa, koska asiat voi ilmaista hiljaisemmin tekstillä ja värikkäillä emojeilla. Ja kun somea ei ole hetkeen selannut, kutittelee hartioita aivan omaa pandemiaansa jo ennen koronaa maailmalla pyörittänyt pöpö: fear-of-missing-out, tutuille ja tovereille lyhyemmin siis fomo, paitsijäämisen pelko.