Aluksi tarkoituksena oli jättää Neuvostoliiton kohdalle musta ruutu.
Elokuvaohjaaja
Minä olen – Elokuva tundralla asuvien ihmisten taiteesta. Lehmuskallio kuvasi sitä Kanadassa, Alaskassa ja Grönlannissa.
Oli 1980-luvun loppu, ja Lehmuskallio ajatteli, ettei saisi Neuvostoliittoon viisumia.
Viisumi kuitenkin myönnettiin, ja Lehmuskallio päätyi Jamalin niemimaalle. Siellä hän kohtasi perinteisen paimentolaiskulttuurin, jollaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt.
Nenetsien elämä ei ollut juuri muuttunut niistä ajoista, kun kielitieteilijä
Matthias Alexander Castrén oli 1840-luvulla tutkinut nenetsien kieltä. 140 vuotta myöhemmin nenetseillä ei ollut edes moottorikelkkoja.
Miehet paimensivat poroja, kalastivat ja korjasivat rekiä ja naiset hoitivat kotaa ja hankkivat polttopuut. Yöt nukuttiin nukkumatakissa ja porontaljalla vuoratut kengät jalassa. Ruokana oli enimmäkseen poronlihaa ja kalaa, joka syötiin yleensä raakana. Jumalia oli satoja.