Saara Peltola
Ihmissuhdekiemuroita, kulttuurishokkeja ja kameravalvontaa. Monen käsitykset au pairin elämästä ovat syntyneet niin kaverin kokemuksen ja Suomi24-keskustelupalstan tarinoiden kuin Ylen Au Pairit -hittisarjankin perusteella. Niiden vastapainoksi ajattelin jakaa omaa, vähemmän draamapitoista kokemustani.
Olin painanut valkolakin päähäni pari kuukautta aiemmin ja kesätyö oli loppumassa syksyn koittaessa. Liityin au paireja etsiville perheille tarkoitettuun Facebook-ryhmään, jonka ilmoituksista mielenkiintoisimpiin lähetin pienimuotoisen hakemuskirjeen. Seuraavana aamuna silmät ristissä herätessäni huomasin, että minut halutaan Lyypekkiin.
Lyhyen elämäni aikana olen oppinut, että parhaat kokemukset syntyvät a. ilman ennakkoasenteita ja b. liikaa suunnittelematta – ja niin kävi tälläkin kertaa. En ollut katsonut Au Pairit -sarjaa enkä googlettanut ”kokemuksia au pair”. Kaupungista otin selvää muutamalla googlauksella ja kieleen yritin pe