Oona Seppänen
Olen löytänyt itseni useampana iltana istumassa nojatuolissa katsomassa televisiosta urheilua. Olen jännittänyt ja pidättänyt henkeä miten pelissä käy sekä myötäelänyt maaleja ja loukkaantumisia. Ja puhun nyt siis miesten jalkapallon EM-kisoista.
Urheilun katsominen on yhtä aikaa upeaa ja aivan kamalaa. Suomi–Belgia-ottelua katsoessani minun piti kompensoida jännitystä lukemalla välillä Volter Kilven verkkaisesti etenevää romaania
Alastalon salissa.
Jalkapalloinnostustani selittää kymmenvuotinen urani Klubi-36:n vasurina. Mutta kun pelit loppuivat 16-vuotiaana, loppui myös kiinnostus lajin seuraamista kohtaan.
Aiemmin kävin livenä katsomassa sekä miesten että naisten maajoukkuetason pelejä. Parhaiten on jäänyt mieleen miesten Suomi–Belgia-ottelu Olympiastadionilla, jossa vieraili myöhemmin suureen kuuluisuuteen noussut Bubi-huuhkaja.