”Lapsuudenperheelläni oli suurehko kuljetusliike Porissa. Elämä pyöri perheyrityksen rytmin mukaan. Meillä ei koskaan laskettu työtunteja.
Olen kasvanut siihen, että töitä tehdään, kun niitä on, ja kun ei ole, niin sekin kestetään. Se on opettanut minulle joustavuutta. Kotoa opin myös sen, että asiat järjestyvät. Kun öljykriisi koetteli toimialaamme, vanhempani sanoivat vankasti, että kaikki järjestyy: niin asioilla on tapana.
Olimme kaksossiskoni Liisan kanssa neljän lapsen sisaruskatraan nuorimmat. Aina ne kaksoset. Teini-iän itsenäistymisvaiheessa muistutimme vanhemmille, että meillä on myös nimet.
Minä olin poikatyttö. Tykkäsin kulkea housuissa, ja minulla oli ronskimpi tyyli. Liisa oli mekkotyyppi ja herkempi. Minä olin hyvin ujo ja työnsin aina Liisaa puhumaan. Itse tulin perässä. Toisaalta osasin olla myös hyvin rasavilli.