Julkaistu: 28.7.2021
Helakanpunaiset sammalleimut ryöppyävät somalle siirtolapuutarhamökille johtavan polun molemmin puolin, huolellisesti leikatut omenapuut ja marjapensaat valmistautuvat kypsyttämään satoaan, syreenien oksat notkuvat kukkaterttujen painosta. Matalat pensasaidat jättävät hyvin hoidetut istutukset ohikulkijoiden ihailtaviksi. Joku siirtolapuutarhuri kuopsuttaa antaumuksella kasvimaallaan, toinen kattaa iltapäiväkahvia pihapuun varjoon. Lapset juoksentelevat leikeissään kapeilla hiekkateillä.
Jos Helsingin kaupungin pitkäaikainen puutarhaneuvoja ja siirtolapuutarhaliikkeen äiti
Elisabeth Koch (1891–1982) kulkisi kotikaupunkinsa vanhoissa siirtolapuutarhoissa nyt jonakin alkukesän lämpimänä päivänä, hänen kasvoilleen kohoaisi varmasti tyytyväinen hymy. Siirtolapuutarhojen pikkuparatiisit ovat tänä päivänä ainakin yhtä suuressa arvossa kuin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jolloin ensimmäiset niistä rakennettiin.