Vuoden verran kauppatieteiden tohtoriopintoja tehtyäni huomasin oppineeni, että en kuulu johtamisen tutkijaksi sukupuoleni takia. Tajuaminen alkoi, kun väitöskirjatyön aikana huomasin tutkimustekstien lukemisen aiheuttavan minulle outoja tuntemuksia palleassa. Kuristuksen tai kokoon painumisen tunnetta. En heti ymmärtänyt mistä oli kyse, sillä teksti oli inspiroivaa ja inklusiivisuutta käsittelevän tutkimukseni kannalta hyödyllistä. Silti jokin aiheutti kehossani varoitusreaktion. Älä mene sinne, väistä!
Sitten ymmärsin: minua ei ole tarkoitettu näiden tekstien lukijaksi.
Olen tutkimustekstien väärällä puolella, koska olen transtaustainen mies.
Oivallus syntyi lukiessani
Anu Silfverbergin kirjaa
Sinut on nähty. Teoksessa analysoidaan katsetta, jolla sukupuolisuuden rakenteita tuotetaan ja ylläpidetään elokuvataiteessa. Silfverberg sanoittaa sitä samaistumispintaan kiinnittymisen prosessia, jonka naiskatsoja (tai muu ei-oletettu katsoja) tekee suhtee